Kuukauden vapaaehtoinen: Vapepa antaa aktiiville enemmän kuin ottaa

Vapaaehtoisen pelastuspalvelun aktiivi Pirjo Viiperi osallistui huhtikuussa vapaaehtoisuransa unohtumattomimpaan etsintään.

Kaustislainen Pirjo Viiperi on ollut Vapaaehtoisen pelastuspalvelun toiminnassa mukana yli kymmenen vuotta. Näihin kymmeneen vuoteen on mahtunut ikävästi päättyneitä etsintöjä ja henkisesti rankkoja auttamistilanteita, mutta loppua vapaaehtoistaipaleelle ei näy.

– Onhan ne joskus ikäviä hommia, mutta minut pitää mukana auttamisen halu, summaa Viiperi jaksamisensa lähteen.

Vapaaehtoinen pelastuspalvelu eli Vapepa on vapaaehtoisten verkosto, joka osallistuu vuosittain satoihin hälytystehtäviin Suomessa. Tuhannet koulutetut vapaaehtoiset auttavat viranomaisia esimerkiksi kadonneiden henkilöiden etsinnöissä ja muissa hätätilanteissa sekä antavat ensiapua ja henkistä tukea. Periaatteena on, että erilaisten järjestöjen vapaaehtoiset auttavat siinä, minkä he taitavat parhaiten. Suomen Punainen Risti on yksi Vapepan jäsenjärjestöistä sekä sen yleistä pelastustoimintaa koordinoiva järjestö.

”Paljon ottaa, mutta enemmän antaa”

Viiperi ehti ennen Vapepan joukkoon lähtemistä olla mukana Punaisen Ristin ensiapupäivystyksessä, josta tuttu houkutteli mukaan pelastuspalveluun. Sen jälkeen ei mennyt kauan, kun Viiperi jo laskettiin paikkakunnan aktiivisimpiin vapaaehtoisiin.

Yli kymmeneen vuoteen mahtuu lukuisia tapahtumia ja niin ilon kuin surunkin hetkiä. Kaikkein unohtumattomin oli kuitenkin pääsiäisviikko 2011.

– Pääsiäisviikolla meillä oli kaksi etsintää. Ensimmäinen avunpyyntö liittyi kolmevuotiaan pojan katoamiseen Halsualla. Hälytys tuli neljältä, ja illansuussa paikalla oli jo 70 vapaaehtoista, kertaa Viiperi unohtumatonta huhtikuista iltaa.

Vaikka vapaaehtoiset saatiin liikkeelle nopeasti, päättyi pojan etsintä ikävissä tunnelmissa.

– Pienen lapsen menehtyminen on aina iso juttu. Pidän edelleen yhteyttä lapsen vanhempiin ja osallistuin myös hautajaisiin, kertoo Viiperi, joka toimi etsintöjen aikana kirjaamossa ja tarjosi henkistä apua ennen kriisityöntekijän saapumista.

”Toivotaan, ettei mitään tapahdu”

Vapepa ei vaadi jokaviikkoista osallistumista, mutta viranomaispyynnön tullessa on tärkeää olla valmiina toimimaan. Vuosien aikana Viiperi on huomannut, että milloin tahansa voi tapahtua – tai sitten on täysin hiljaista.

Toisina vuosina etsintöjä ja avunpyyntöjä on useita, mutta esimerkiksi vuonna 2010 Perhonjokilaakson osasto hälytettiin ainoastaan yhteen etsintään, joka sekin peruttiin jo matkalla paikalle.

Taitojen ei kuitenkaan voi antaa ruostua rauhallisinakaan aikoina.

– Keväällä aion osallistua meripelastusharjoitukseen ja haaveissa on myös vapaaehtoiseksi kriisityöntekijäksi kouluttautuminen, valottaa Vapepan johtajakurssin jo käynyt nainen suunnitelmiaan.

Avun tarinoita