Kuukauden vapaaehtoinen: Punainen Risti on nuoren tähtitieteilijän henkireikä

Monitoimista osastoaktiivia viehättää Punaisessa Ristissä yhteisöllisyys ja aktiivien laaja kirjo.

Esko Gardner, 29, on toiminut yhteensä neljässä osastossa Suomen Punaisessa Ristissä, ja tehnyt aktiivina lähes kaikkea mahdollista. Hän on muun muassa ollut monipuolisesti mukana ensiaputoiminnassa, laskenut Nälkäpäivän keräystulosta, osallistunut osastonsa hallintoon, jakanut glögiä joulurauhanjulistuksessa,  toiminut valokuvaajana tapahtumissa ja päivittänyt osastonsa verkkosivuja.

Gardner tuli mukaan Punaisen Ristin toimintaan yläasteikäisenä. Kuukauden vapaaehtoinen ei, huvittavaa kyllä, aloittanut Punaisessa Ristissä täysin vapaaehtoisesti, vaan puoliksi  lahjottuna.

Äitini innoistui ensiaputoiminnasta ja usutti minut mukaan nuorisotoimintaan. Houkuttimeksi hän lupasi minulle uuden pyörän.

Tämä osoittautui kaupaksi, jossa kaikki voittivat: Nyt noin viidentoista vuoden todellisen vapaaehtoisuuden jälkeen Esko on yhä aktiivinen Punaisessa Ristissä ja monta kertaa huollettu pyöräkin on edelleen käytössä.

Vastapainoa työuralle

Gardner on vapaaehtoisuransa sivussa kouluttautunut filosofian tohtoriksi; hän väitteli tähtitieteen oppiaineesta vuosi sitten. Tällä hetkellä hän työskentelee Luoteis-Englannissa, syksyllä on edessä muutto Ranskaan. Miksi korkeasti koulutettu ja urallaan hyvässä vauhdissa oleva nuori mies tekee vapaaehtoistyötä?

Kaikelle työlle täytyy olla jokin tasapainottava tekijä. Punaisen Ristin vapaaehtoistoiminnassa on olemassa tekemistä jokaiselle, henkilökohtaisista aikatauluista riippumatta, Gardner vastaa.

Gardner on tehnyt muutakin järjestötyötä, esimerkiksi opiskelijajärjestössä. Punaisessa Ristissä häntä viehättää erityisesti yhteisöllisyys ja monipuolisuus: toiminnassa on mukana kaikenlaisia ihmisiä. Gardner näkee vapaaehtoistyön parhaimmillaan eräänlaisena ”suurena tasoittajana”.

Tämä näkyy erityisesti Nälkäpäivän keräyksessä. Kuka tahansa voi ottaa lippaan ja liivit ja mennä keräämään riippumatta omasta taustastaan ja sosiaalisesta asemastaan.

Vapaaehtoisuus jää Gardnerin kohdalla  tuskin ansiotyöuran alle. Hän on myös suunnitellut ottavansa yhteyttä paikalliseen osastoon väliaikaisessa kotikaupungissaan Prestonissa.

Olen vaan jäänyt vapaaehtoistyöhön koukkuun, toivottavasti sille löytyy jatkoa tulevaisuudessakin.

Toimintaa voidaan uudistaa

Gardnerilla on ideoita, vaikka ei yleispätevää ohjetta siitä, miten Punaiseen Ristiin saataisiin lisää nuoria vapaaehtoisia.

Osastot voisivat tietysti tarkastella tästä näkökulmasta omia  toimintatapojaan ja sitä, miten uusia ihmisiä vastaanotetaan ja miten toiminnasta tiedotetaan.

Toisaalta hänen mielestään on turhaa jumittua pelkästään perinteisten kuvioiden ja totutun toiminnan ympärille.

Toiminnan täytyy lähteä nuorista itsestään. Osastot voisivat olla luovia ja katsella ympärilleen mitä kaikkea toimintaa voidaan tehdä Punaisen Ristin seitsemän periaatteen ympärillä.

Avun tarinoita