Yhteistyö ja yhteisöllisyys luovat turvallisuutta Lapissa

Suomen Punaisen Ristin hankkeessa kehitetään vapaaehtoistoimintaa harvaan asutuilla alueilla.

Palveluiden karkaaminen kauemmas, puhelimen katvealueet ja sosiaaliset ongelmat. Muun muassa nämä huolenaiheet nousivat esille Utsjoen koulun juhlasalissa, jonne kokoontui viranomaisia ja muita utsjokelaisia pohtimaan arjen turvallisuutta ja siihen liittyviä haasteita.

Kyläyhdistyksen ja Punaisen Ristin Lapin piirin järjestämä Turvallisuuspäivä on osa Punaisen Ristin koordinoimaa Järjestöt kylässä -hanketta, jonka tarkoituksena on parantaa ihmisten turvallisuutta ja hyvinvointia harvaan asutuilla alueilla Lapissa. Palveluiden vähentyessä on entistäkin tärkeämpää vetää yhtä köyttä ja pitää huolta niin itsestään kuin muistakin. Tätä tavoitetta varten hankkeessa kehitetään juuri kyseiselle alueelle sopivia vapaaehtoistoiminnan malleja.

– Hyvänä esimerkkinä Utsjoki. Kun partio ja VPK yhdistivät voimansa, on saatu isompi joukko nuoria kokoon. Kittilässä aloittaa pian yläkoulujen ensiapuryhmä ja lisäksi hankkeessa kartoitetaan muun muassa sitä, kuinka poromiehet voisivat toimia viranomaisten tukena, kertoo projektipäällikkö Veli-Matti Ahtiainen turvallisuuspäivän avajaispuheessaan.

Hankkeessa on huomioitu vahvasti myös saamelaiset. Yhteistyökumppanina toimii sosiaali- ja terveysalan järjestö SámiSoster ry, jonka kanssa selvitetään muun muassa sitä, kuinka saamenkielisiä vapaaehtoispalveluja voitaisiin tukea entistä paremmin.

– Huolen aiheena on esimerkiksi yksin jäävät ja ikääntyneet saamelaisnaiset, Ahtiainen kertoo.
 

Kyläpoliisi tuntee kaikki

Turvallisuuspäivän puheenvuorot muistuttavat Lapille ominaisista haasteista. Kunnanjohtaja Matti Korkala kertoo, kuinka ammattilaisten rekrytointivaikeudet ovat uhka peruspalvelujen järjestämiselle. Vanhempi konstaapeli ja kylän ainoa poliisi Vesa Huhtala puolestaan on huolissaan siitä, jos kylän oma poliisi menetetään. Näin oli käydä pari vuotta sitten poliisilaitosten yhdistämisen myötä.

– Jos lähellä ei ole poliisia, ihmiset ottavat helposti oikeuden omiin käsiinsä. Nyt minä tunnen kaikki ja voin vaikka soittaa häiriköitsijälle, että mitäs sinä siellä hommaat, Huhtala toteaa.

Yksi ajankohtaisimmista aiheista on Lapin hätäkeskuksen lakkauttaminen ja puheluiden siirto Ouluun. Ambulanssi löytää edelleenkin perille oikeaan osoitteeseen, palopäällikkö Markku Lehtinen Lapin pelastuslaitokselta vakuuttaa.

– Tämä oli huolen aiheena jo silloin, kun hätäkeskus siirtyi Sodankylästä Rovaniemelle. Ilmoitus täytyy vain tehdä tarkemmin ja on muistettava aina kertoa, mistä kunnasta soittaa.

Ensiaputaidoille tarvetta

Kun ambulanssin tuloon voi mennä jopa kaksi tuntia, ovat pohjoisen asukkaiden omat taidot ja tiedot tarpeen.

– Olemme tottuneet siihen, ettei apu ole lähellä. Oma apu paras apu! toteaa utsjokelainen Kirsi Paadar.

Puhelimen katvealueet tosin huolettavat myös kokenutta erämaan kulkijaa.

Jos kompastuu kiveen, niin kuka tulisi auttamaan? Vanhempi väki on tottunut tähänkin, mutta nuoremmat voivat hätääntyä. On hyvä ottaa tarpeeksi evästä mukaan ja vaikka ensiapulaukusta löytyvä avaruushuopa, Paadar neuvoo.

Turvallisuuden tunnetta lisäävät myös oma luonnontuntemus – ja porot.

– Jos näen karhun penkoneen muurahaiskasaa niin katson tarkemmin, kuinka pitkä aika siitä on. Ja jos tuntureiden yli kulkiessa näen porojen kulkevan rauhassa niin tiedän, ettei minullakaan ole hätää.

Ihmisten ilmoilla monet yleisimmistä vaaroista löytyvät kotoa. Näistä muistutti omassa puheenvuorossaan terveydenhoitaja sekä Punaisen Ristin Enontekiön osaston vapaaehtoinen Pauliina Näkkäläjärvi – ennen kuin loikkasi opettamaan elvytystä juhlasalin lattialla makaavalla Anne-nukella.

– Kodeissa tapahtuu enemmän, mutta niistä kirjoitetaan vähemmän, Näkkäläjärvi tiivistää.

Turvallisuuspäivä poikii myös päätöksiä: Järjestöt kylässä -hankkeen puitteissa Utsjoelle kaavaillaan ystäväkurssia yhteistyössä kunnan ja seurakunnan kanssa. Tätä ajatusta tukee vahvasti myös kunnanjohtaja Korkala.

– Utsjoella huolestuttaa eniten sosiaaliset ongelmat ja näiden suhteen järjestöt voivat tehdä ennaltaehkäisevää työtä. Kaikenlainen järkevä tekeminen ja sosiaalinen kanssakäyminen on äärimmäisen tärkeää, Korkala toteaa.

Avun tarinoita