Kauppareissulla saa ensiaputietoa

Leena Koskela
Leena Koskela
Leena Koskela
Leena Koskela

Osaa auttaa -tapahtumia on järjestetty useissa Prismoissa ympäri maata. Espoon Leppävaarassa kyseltiin Nalle Puh -laastareiden perään.

 Leppävaaran Prismassa kaupassakävijät katselevat kiinnostuneina Punaisen Ristin kojua päin – ensiapu selkeästi askarruttaa.

– Löytyisikö teiltä Nalle Puh -laastareita? kysyy Tero Merivirta Punaisen Ristin Kehä-Espoon osaston ensiapuryhmäläisiltä.

Isä ja tytär Aino ovat tulleet Selloon varta vasten ostamaan pinsettejä tikun poistamista varten. Ainon vasemmassa peukalossa tikkuhaavaa peittämässä ollut laastari on nyt tiukasti nyrkin sisällä, ja uutta tarvittaisiin tilalle.

Nalle Puh -laastareita ei ikävä kyllä tällä kertaa löydy, mutta ensiapupäivystäjä Tommi Nieminen leikkaa Ainolle sopivan kokoisen palan ihan normaalin väristä laastaria.

Merivirta esittelee myös omia käsiään, jotka ovat saaneet jos jonkinnäköistä naarmua kodin pienrakennustöistä.

– Ensiapu on erittäin tärkeää. Itse olen saanut ensiaputaidot intissä, RUK:ssa ja partiossa. Nyt ajattelin päivittää kotiin kunnon ensiapupakkauksen, josta löytyy kaikki yhdestä paikasta. Autossa totta kai on ensiapulaukku, Merivirta kertoo.

Varoituskolmion kasaaminen kannattaa opetella

Eira Salakka on puolestaan kiinnostunut siitä, miten auton varoituskolmio kasataan.

– Tajusin juuri, etten ole koskaan koonnut oman autoni varoituskolmiota. Olimme kerran onnettomuudessa, missä auto meni lunastuskuntoon. Siinä tilanteessa ei kyllä kolmioita pystynyt paljoa miettimään, kun meidät vietiin kaikki ambulanssilla sairaalaan,  Salakka muistelee.

Onneksi varoituskolmio on helpompi kasata kuin purkaa.

Salakka on itse menossa EA2-kurssille syksyllä. Lasten kanssa työskennellessä ensiaputaitojen on oltava kunnossa.

– Ennaltaehkäisy on ensiavussa kaikista tärkeintä. Mutta ensiaputaidoista elvytys on ehdottomasti yksi tärkeimmistä. Lasten kanssa työskennellessä enimmäkseen tarvitsee hoitaa vain pieniä naarmuja, Salakka tuumii.

Usein tuoreet vanhemmat alkavat ajatella ensiaputaitoja uudelta kantilta. Johanna Komulainen kävi EA1-kurssin kymmenisen vuotta sitten lukiossa.

– Lapsen syntymän myötä ajatuksissa on ollut päivittää ensiaputaidot. Lumin isä on lääkäri, joten olen soittanut hänelle, jos jotain on sattunut. Kyllä ensiapu on äärimmäisen tärkeä taito.

Ensiapu on myös hyvä harrastus

Ensiapupäivystäjä Tommi Nieminen on ammatiltaan insinööri. Työn puolesta ensiapu ei sinänsä ole välttämättömyys, mutta ensiapuryhmä harrastuksena on hyvä vastapaino työelämälle. Nieminen on ollut mukana ensiapuryhmässä vuodesta 2006. Sitä ennen hän on ollut palokuntatoiminnassa mukana.

– Lähdin mukaan, koska ensiapu kiinnosti minua. Halusin oppia uusia taitoja ja ylläpitää vanhoja.

Nieminen päivystää vuodessa kymmenissä tapahtumissa. Suurimmalla osalla potilaista on pieniä haavoja tai huonovointisuutta. Pahimmissa tapauksissa kyseessä on sairaskohtaus.

Ensiapupäivystäjä Taija Leppäkoski on ollut mukana ensiapuryhmässä kymmenisen vuotta.

– Halusin ensiapupäivystäjäksi, joten hain mukaan toimintaan. Käyn päivystämässä lähes tulkoon kerran viikossa erilaisissa tapahtumissa Helsingissä ja Espoossa. Vappu ja koulunpäättäjäiset ovat minulle erittäin tärkeitä päivystysaikoja, koska silloin on liikenteessä nuoria, jotka oikeasti tarvitsevat apua.

Leppäkosken ensimmäinen pysäyttävä ensiapukokemus oli, kun hän oli juuri saanut päivystyskortin.

– Konsertti oli juuri päättynyt, kun järkkäri ilmoitti, että joku oli saanut sairauskohtauksen. Minä ja parini menimme paikan päälle, ja aloitimme elvytyksen. Siinä vaiheessa tajusin, että tämähän on ihan oikea ihminen nyt, eikä mikään nukke. Se oli herättävä kokemus.

Yhden vinkin ensiavusta Leppäkoski haluaa antaa kaikille.

– Jos näet jonkun, joka on ollut liikenneonnettomuudessa tai maahan tuupertuneena, niin tarkista, että hengitystiet ovat auki.

Teksti: Paula Paukku

Avun tarinoita