Defibrillaattorit kiinnostivat Jyväskylässä

Petteri Kivimäki
Petteri Kivimäki
Petteri Kivimäki
Petteri Kivimäki

Punaisen Ristin ensiapukoulutus täytti maaliskuussa 130 vuotta. Juhlapäivän kunniaksi Punainen Risti vei ensiapuvälineet Jyväskylän matkakeskukseen ja neuvoi ohikulkijoille, kuinka ihmistä voi auttaa erilaisissa hätätilanteissa.

Kuopiossa asuva Matilda Laaksonen poikkesi esittelypisteellä ennen junansa lähtöä. Ensimmäisen vuoden lääketieteen opiskelija kiinnitti huomionsa uudistuneeseen ensiapulaukkuun, jossa tarvikkeet ovat siistissä järjestyksessä nimilappujen kera.

– Tämä on tosi hyvä. Mielestäni ensiapulaukut vaativat usein hirveästi perehtymistä etukäteen. Tästä löytää helposti sen, minkä tarvitsee, hän arvioi.

Laaksonen antoi Punaiselle Ristille tunnustusta myös siitä, että tarjolla oli tietoa aivoverenkierron häiriöistä.

– Hyvä, että aivoverenkierron häiriöistä kerrotaan. Niitä ei aina tunnisteta.

Sideharsoista defibrillaattoriin

Ensiaputoimintaa olivat esittelemässä Punaisen Ristin ensiapukouluttaja Sari Reinikainen ja ensiapupäivystäjä Venla Tarvainen Jyväskylän osastosta. Koska teemana oli ensiapukoulutuksen pitkä taival, naiset olivat tuoneet näytille eri aikakausien ensiapuoppaita. Vanhin oli peräisin 1950-luvulta.

Reinikainen kertoo, että ennen vanhaan ensiapukoulutuksessa puhuttiin paljon tartuntataudeista. Nykyään keskiössä on hätäensiapu, mutta myös psyykkisestä ensiavusta puhutaan.

Ensiapua on perinteisesti opetettu luennoimalla, mutta viime vuosina koulutuksessa on alettu painottaa käytännön harjoittelun merkitystä.

– Olen ollut mukana ensiaputoiminnassa kymmenen vuotta ja huomannut, että harjoitusten määrä on lisääntynyt, Tarvainen vahvistaa.

Myös välineet ovat muuttuneet melkoisesti. 1800-luvulla potilasta voitiin auttaa lähinnä sideharsoilla, kun taas nykyään käytettävissä on jopa sähköinen sydämenkäynnistäjä eli defibrillaattori.

Defibrillaattorilla voidaan elvyttää potilas, jonka sydän on pysähtynyt. Laite neuvoo käyttäjäänsä, joten sitä osaa käyttää kuka tahansa. Defibrillaattoreita on esimerkiksi kauppakeskuksissa ja muissa julkisissa tiloissa.

Rohkeutta auttamiseen

Kun Reinikainen otti defibrillaattorin esille, laitteen piippailu ja kuuluvaääniset ohjeet vangitsivat kaikkien matkakeskuksessa odotelleiden huomion.

Laukaalainen Laura Jouhtimäki halusi kokeilla, vieläkö osaisi elvyttää sydämenkäynnistäjän avulla. Hän on muutama vuosi sitten kokeillut defibrillaattoria ensiapukurssilla. Jouhtimäen kokeilu sujui hyvin. Kun laite oli antanut potilasta esittävälle nukelle sähköiskun, koitti paineluelvytyksen aika.

 – Kolmekymmentä painallusta ja kaksi puhallusta, Jouhtimäki muisteli ja aloitti elvytyksen.

Reinikainen kehui Jouhtimäkeä siitä, että tämä ei painellut pelkillä käsillään vaan muisti käyttää koko vartaloa.

Jouhtimäki ei ole koskaan joutunut käyttämään taitojaan tositilanteessa, mutta toivoo, että elvytys onnistuisi myös oikeassa elämässä. Hän haluaa pitää ensiaputaitojaan yllä, koska pitää niitä merkittävänä kansalaistaitona.

– Minustakin voi olla hyötyä tositilanteessa. Jos en hentorakenteisena jaksa painella, osaan kuitenkin puhaltaa ja olla elvytyksessä parina.

Reinikainen toivoo, että ihmiset uskaltaisivat auttaa hädässä olevaa, vaikka olisivat epävarmoja omista taidoistaan.

– Maallikko ei voi tehdä ensiavussa isoa virhettä – muuta kuin sen, ettei tee mitään, hän painottaa.

Teksti Minna Kurvinen

Avun tarinoita